Äitienpäivää

Pitkä aika viime kirjoituksesta, mutta nyt vasta oli jotain kirjoitettavaakin!
Äitini toivoi äitienpäiväksi minulta ja sisaruksiltani juhlalounasta. Valmistimme siskon reseptillä canneloneja jauhelihatäytteellä raikkaan salaatin ja virvokkeiden kera. Katoimme pöydän koreaksi (siis kauniiksi, ei sen maan tapaisesti) ja valmistimme herkulliset jälkiruokapikarit jokaiselle. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, nautiskelkaa silmillänne seuraavia otoksia!

Kattaus, allekirjoittanut yläkulmassa kädet puuskassa...

Cannelonit, joita tuli kilosta jauhelihaa kaksi tarjoiluastiallista

Jälkiruoka, mmmm...

Vieraalla maalla kaukana...

... ei tällä kertaa ollut kivistä kumpua vaan aiemmin täysin tuntematon raaka-aine: kalkkuna.

Sain kalkkunani Porissa toimivan Elämän Eliksiirin ruokajonosta useampi viikko sitten, mutta tänään päätin sulattaa lintupalani ja kokeilla mitä kivaa siitä keksisin. Kalkkunani oli Poutun Savuisaa Maalaiskalkkunaa.
En ole aiemmin valmistanut MITÄÄN kalkkunasta, joten ideat olivat aika vähissä. Teenkö kastiketta? Laatikkoa? Pihvejä? Mitä?!

Ennen toimenpidettä

Lopulta päädyin kuitenkin tekemään kalkkunastani pihvejä. Sain 300g palastani 4 melkein samankokoista pihviä. Valmistin pihvit paistamalla ne pannulla leipämargariinissani. En tiennyt yhtään, mikä virallinen paistoaika mahtaisi olla, joten päätin paistaa kunnes olisin tyytyväinen.
"Pihvit" saivatkin melko kivan paistopinnan.

Paistoa vaille valmiit pihvit

Pihvien rinnalle keitin riisiä, mitä harvemmin valmistan. Vaikka pidän riisistä miltei yhtä paljon kuin pastastakin.. Piristääkseni lautasta lisäsin riisin keitinveteen suolan lisäksi curry-jauhetta. Näin riisistä tuli yhtä pirteää kuin ulkona paistavasta auringosta.

Tietysti kaikessa kokkauksessa tärkeintä on maku. No miltä pihvini maistui?

Odotusteni vastaisesti pihvi olikin yllättävän hyvää. Toimii! Joten jos joskus saatte käsiinne palan kalkkunaa, niin pihvejä kannattaa ainakin kokeilla.

Valmis tuote. Toimii!

Protskua, protskua, protskua...

Olen aina ajatellut, että maitorahka on salihirmuille suunniteltu proteiinipommi, jota syödään vain ja ainoastaa ananasmurskan kanssa.
Nykyään ajattelen toisin.

Kaikki lähti siitä, kun juttelin äitini kanssa ruoan hinnoista ja valitin, kuinka minulla harvemmin on varaa mihinkään oikeasti. Äitini huolestui proteiinin saannistani, koska lihatuotteiden määrä nykyisessä ruokavaliossani on melko rajattu, ja suositteli maitorahkaa. Epäilin aluksi, kun Lidlin maitotuotehyllyllä ladoin rahkaa koriin. 4kpl 250 gramman purkkia. Noin aluksi. Otin mukaan myös mustikkakeittoa, jota saisin sekoittaa rahkan sekaan.

Maku oli yllättävän hyvä. Ei mitään suurta herkkua, mutta ei myöskään mitään ällötystä. Seuraavalla kerralla ostoksilla ollessani päätinkin kokeilla mansikkakeittoa.

Tätä ja maitorahkaa. Mmmm... <3

Jackpot.

Nykyään nautin maitorahkani vain ja ainoastaan Valion sokeroimattoman mansikkakeiton kanssa. Ekstramakeutta halutessani sekoitan mukaan muutaman lusikallisen mansikkahilloa. Ja kyllä kelpaa.
En syö rahkaa kovin usein, jotta en korvaisi sillä lihatuotteita kokonaan. Mutta onhan se myönnettävä, että halpaa se on ja hyödyllistä!

Suosittelen kokeilemaan. Ei tarvitse olla salilla rautaa pumppaava teholiikkuja voidakseen syödä maitorahkaa. Kyllä tämmöinen vähän liikkuva opiskelijaneitokin voi sitä syödä.

Älykästä johtajuutta?

Tulevaisuuden toivot... :D

Kylmä kahvi kaunistaa ja keksi menee heti vyötärölle, mutta haitanneeko se?

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Legenda lautasella.

Jokaisen opiskelijan kuiva-ainekaappiin on tietyt legendaariset vakiovarusteet. Kaikki ovat varmasti kuulleet puhuttavan kuinka opiskelijat kuun lopussa syövät pelkkää nuudelia ja tonnikalaa. Itse en onneksi ole koskaan edes yrittänyt tuota yhdistelmää. En ole pahemmin sisällyttänyt tonnikalaa ruokavaliooni paitsi satunnaisissa pitsoissa joskus hamassa muinaisuudessa. Koulussa tykkäsin aina tonnikalapastapaistoksesta, mutta muuten en ole kotona syönyt sitä. Se on hassua, koska oikeastihan tonnikala on aika huokea raaka-aine. Kaupasta saatava purkkitonnikala maksaa alle euron per purkki.

Ajattelin siis kokeilla iltani ratoksi tonnikalapastaa. Halpaa, hyvää ja yllätyksekseni helppo tehdä.
Aloitin keittämällä kattilallisen vettä ja heitin Pirkka-gnocchit keittymään.
Seuraavaksi valmistin kastikkeen.

Tarvitset:
öljyä

Lopputulos

rakuunaa
timjamia
chilijauhetta
valkosipulijauhetta
suolaa
1 prk tonnikalaa
1 prk (2,5dl) ruokakermaa
3 rkl ketsuppia
loraus soijakastiketta

Kuumensin paistinpannun ja lisäsin öljyn ja mausteet. Annoin mausteiden kypsyä hetken aikaa, jotta niiden aromit pääsisivät valloilleen kunnolla. Lisäsin kuumalle pannulle kerman ja ketsupin, sekoitin ja annoin kastikepohjani hautua hetken. Lisäsin tonnikalan ja sekoitin. Annoin kastikkeen tekeytyä kunnes gnocchi-makaronit olivat valmiit. Heitin isompaan kattilaan oliiviöljyä, makaronit ja kastikkeen. Sekoitin kaikki ainekset yhteen ja tarjoilin raikkaan salaatin kanssa.

Yllätyksekseni luomukseni olikin hyvää! En olisi koskaan uskonut, että tonnikalasta saisi näin hyvää ruokaa. Ja näillä ruoanlaittotaidoilla! Suosittelen kokeilemaan, vaikka ihan mielenkiinnosta.

Tanaan on Dolmio-paiva!

Okei, Dolmio on suhteettoman kallista tomaattikastiketta. En vain keksinyt mitään muuta lausahdusta liittyen päivän aiheeseen eli lasagneen. Lasagne on yksi lempiruoistani, jos se valmistetaan hyvin, ja olenkin keksinyt oivan menetelmän, jolla saa aikaan takuuvarmasti hyvän lasagnen.

Lasagne on siitä hyvä ruokalaji opiskelijalle, että siitä riittää moneksi päiväksi. Minä esimerkiksi syön tätä seuraavat kaksi/kolme päivää. Eikä tähän voi kyllästyä. Kun ensimmäisen lasagnensa valmistaa, sitä tekee aina vaan mieli.

Lasagne

400-500g sika-nautajauhelihaa
1 iso sipuli
500g-1kg tomaattimurskaa
1prk ruokakermaa
3tl pestoa
loraus soijakastiketta
valkosipulijauhetta
grillimaustetta
oreganoa
paprikajauhetta
chilijauhetta
lasagnelevyjä
juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja sipuli kattilassa, mausta grillimausteella. Lisää tomaattimurska, ruokakerma ja pesto kattilaan. Sekoita. Lisää mausteet ja tasaa maut.

Ennen paistoa.

Lasagnen kasaaminen vuokaan kannattaa aloittaa kastikkeesta, koska kastike ei pala vuokaan kiinni ja helpottaa annostelua. Kastikkeen jälkeen asettele lasagnelevyt mahdollisimman peittävästi kastikkeen päälle. Joku varmaan ihmettelee, että enkö käytä juustokastiketta. Vastaus on: en. Mielestäni juustokastike tekee lasagnesta liian vetelän. Juustoraaste pitää lasagnen hyvin kasassa ja sulaahan se sinne väliinkin?
Ripottele siis ohut, mutta peittävä kerros juustoraastetta lasagnelevyjen päälle. Toista. Kastike, levyt, raaste. Toista kunnes vuoka on miltei täynnä (n. 3cm ennen yläreunaa). Viimeisen kerroksen tulisi olla pelkkää kastiketta. Ripottele reilu kerros juustoraastetta kuorrutteeksi. Niin paljon, ettei kastike näy.

Lämmitä uuni 175-asteeseen. Peitä vuoka foliolla ja aseta vuoka uunin keskitasolle. Paista ensin 10 minuuttia. sen jälkeen nosta lämpö 200-asteeseen ja poista folio. Paista, kunnes juusto on kullanruskea. Anna vetäytyä.
Hiljalleen paistamisesta on se hyöty, että lasagnelevyt pehmenevät juuri sopiviksi. Lasagnea on helppo leikata ja pureskella, kun levyt ovat pehmenneet kuumuudesta ja kastikkeesta.
Kuvassa lasagnesta ollaan jo ehditty kauhaisemaan pala pois, mutta haitanneeko se?

Makutesti suoritettu ja hyvää oli!

Mikä sitten tekee lasagnestani niin hyvää?
Salainen ainesosani on pesto. Kyllä. Pesto.
Ehdoton lempipestoni on Pirkan vihreä pesto, koska se käy niin ruoanlaittoon kuin leivän päällekin. (Vaaleaa paahdettua leipää ja pestoa.. mm...) Myös lasagnen lisukkeistakin minulla on vinkki: punajuurisalaatti. Joku voi pitää minua outona, mutta mielestäni punajuurisalaatti ja lasagne vain kuuluvat yhteen.

Lasagne on melko työläs mutta palkitseva ruokalaji. Kokeilitko reseptiäni? Kerro kommenttikentässä, miten onnistuit omassa lasagnessasi!

Äidin kanasuttu.

Näin opiskelijana kanasuikaleet ovat helppo ja melko edullinen raaka-aine ruoanlaitossa. Suikaleista saa pienin muunnelmin valmistettua niin wokkia, kiusausta kuin kastikettakin.

Pienen pakastinlokeroni takaosassa piilotteli 400g kanan paistisuikalepaketti. Hetken mietittyäni päätin tukeutua tuttuun ja turvalliseen taattuun herkkuun, jota ei voi sählätä.

Kanasuttu.

Nimi saattaa kuulostaa melko luotaantyöntäävältä ja ulkonäkö myös, mutta maku on hyvä. Lupaan sen.
Joten sulatettuani paketin, lähdin apinoimaan äitini "reseptiä", joka takaa hyvän ja maukkaan sutun.
(Tää suttu on minun ja sisarusteni ehdoton lemppari!)

Äitin kanasuttu

Valmis tuote!

400g hunajamarinoituja kanasuikaleita (marinadi ei pakollinen, mutta suositeltava)
1prk ananasmurskaa
1prk ruokakermaa
1-2tl pestoa
loraus soijakastiketta
mausteita tarvittaessa oman maun mukaan

Paista suikaleet isolla pannulla. Lisää pannuun kypsien suikaleiden sekaan ruokakerma ja ananasmurska mehuineen. Sekoita hyvin. Lisää pesto ja soijakastike. Sekoita. Anna kastikkeen kuplia kevyesti (ei voimakasta kiehumista) hetken aikaa ja tasaa maut. Voit halutessasi lisätä lorauksen appelsiinimehua kastikkeeseen. Tarjoile nuudelien/pastan tai riisin kanssa.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen nuudeleita kastikkeen kyytipojaksi, mutta eivät muu pasta tai riisikään huone huonoja vaihtoehtoja. EuroShopperin 5 pussin pakkaus on opiskelijalle hyvä hankinta, koska paketti sisältää 2 kananmakuista, 2 lihanmakuista ja 1 curryn makuisen nuudelipussin. Näin on siis vallinnanvaraa maun suhteen ja nuudelipussi riittää sellaisenaan äkillisen nälän voittamiseen. etenkin jos on kiire, sillä pussin valmistamiseen menee veden kiehumiseen menevä aika + ~ 4min. Nuudelit kannattaa valmistaa liedellä, koska veden on kiehuttava koko ajan. Kokeilin kerran vedenkeittimellä keittää veden ja liottaa nuudelit. Ei tullut hyviä ja kesti kauan. Siis valmista liedellä!

Itse valmistin kastikkeen kylkeen nk. isoja makaroneja, jonka paketin pohjallisen löysin pastalaatikkoni uumenista. Pastan muoto on siis sama, kuin perusmakaronilla, mutta koko on suurempi.
Kanasuttu on siitä hyvä, että se on nopea valmistaa. Myös peston lievä suolaisuus ja ananaksen makeus tuovat tasapainoa kastikkeeseen. Pestoksi suosittelen Pirkan vihreää pestoa. Hunajamarinadi värjää kerman oranssihtavan keltaiseksi, mutta pesto värittää keltaisuuden enemmän vihreään. Vihreän värinsä takia kastike ei ehkä heti vaikuta ruokahalua herättävältä, mutta maku pelastaa.

Kokeilitko suttua? Kerro kommenteissa, mitä pidit kastikkeesta.